Työuupumus = Muutostarve



Työuupumus on merkki siitä, että jonkun asian on muututtava. Sen tyypillisiä oireita ovat stressaantunut/ylivirittynyt olo, itsetunnon horjuminen, aamuöiset heräilyt sekä kyynistyminen. Työn mielekkyys on kadoksissa ja töihin lähtö voi tuntua jopa ylivoimaiselta.

Usein olotilaan liittyy päänsärkyä, sydän- tai vatsavaivoja, toistuvia infektiotauteja (flunssa, poskiontelon-, keuhkoputken-, korvien- jne tulehduksia) ja/tai erilaisia kiputiloja kehossa, jolle ei tahdo löytyä mitään lääketieteellistä selitystä. Tällaisia ihmisiä tapaan jatkuvasti vastaanotollani ja usein he ovat autuaan tietämättömiä siitä, että ovat uupuneita ja stressaantuneita, sillä koemme liian usein, että nämä ovat tiloja jotka ”kuuluvat elämään”.

Stressistä ja uupumuksesta puhutaan tavattoman paljon, mutta harva tiedostaa mitä stressi aiheuttaa ihmiskehossa. Olen kirjoittanut siitä aiemmin, joten en toista sitä tässä, mutta jollet ole lukenut näitä kirjoituksia, ne kannattaa ehdottomasti käydä lukaisemassa (Stressi: Miten stressi vaikuttaa ja Stressi: Mikä saa aikaan kehon reaktiot).

Kun ymmärtää mitä stressi kehossa aiheuttaa, ymmärtää myös miksi se tuottaa tietyt oireet ja se helpottaa tunnistamaan nämä jo hyvissä ajoin. Tämän myötä löytää helpommin stressin aiheuttajat elämässä, sillä jollei niitä tunnista, on niitä vaikeampi kitkeä.

Stressi ja työuupumus eivät kutienkaan ole täysin sama asia. Työuupumus iheuttaa stressiä, mutta toki stressiä voi muistakin syistä. Työuupumuksen osalta on kutienkin äärimmäisen tärkeää löytää syyt ja tehdä niille jotakin, jotta uupumus hellittäisi eikä sama tilanne toistuisi.

Asenne ja omat ajatukset

Lähes kaikki kokevat työssään ainakin ajoittaista  kiirettä, mikä on omiaan altistamaan uupumukselle, mutta kiireisinkään työ ei tunnu vaikuttavan kaikkiin samanlailla. Oletko koskaan pohtinut miksi?

Oman kokemukseni mukaan syy piilee ajatusmalleissa, asenteissa, odotuksissa sekä ajatuksissa jotka voivat kummuta joko henkilöstä itsestään tai työpaikasta/esimiehestä. Kun henkilöön kohdistuvat haasteet ja vaatimukset ylittävät hänen käytössä olevat voimavaransa jatkuvasti, hän stressaantuu ja pidemmällä aikavälillä uupuu.

Usein ajatellaan, että haasteet ja vaatimukset tulevat ulkoa päin, mutta näin ei aina ole. Ulkoisia syitä voivat olla mm. pitkäkestoinen stressitila, jonka on aiheuttanut esimerkiksi töiden paljous, työn heikot hallintamahdollisuudet, epämääräiset tai kommunikoimattomat tavoitteet sekä tuen puute. Sisäisiä syitä voivat olla mm. Omat sisäiset vaatimukset siitä, miten työ tulisi tehdä ja millainen työntekijä pitäisi olla. Henkilö saattaa olla ylitunnollinen, itseltään täydellisyyttä vaativa tai hän voi olla uhrautuja, jonka yli kävellään.

Toki tilanne voi olla myös sekä sisäisistä että ulkoisista asioista johtuva, esimerkiksi tilanteessa jossa johdetaan pelolla ja uhkailulla, jonka johdosta henkilöllä on vaikea luottaa esimieheen ja työkavereihin samalla, kun hän vaatii itseltään täydellisyyttä ilman, että kukaan oikeastaan on kertonut mikä täydellinen työsuoritus on (epäselkeät tavoitteet).

Eriävä arvomaailma

Asia joka harvemmin otetaan esille on arvomaailma joka saattaa olla ristiriidassa henkilön oman arvomaailman kanssa. Uupumus uhkaa toden teolla jos arvomaailma ja työn sisältö eivät kohtaa, tai vielä pahempaa – jos ne ovat ristiriidassa.

Jos henkilö ei koe työtään tärkeäksi tai merkitykselliseksi, hän tulee uupumaan pitkällä aikavälillä. Tämä on todennettu kerta toisensa jälkeen sekä psykologisin kokein, että käytännössä.

Jos emme tiedä miksi jotakin tehdään tai koemme, että se on täysin turhaa tai yhdentekevää, emme useinkaan halua tehdä sitä. Jos meidät pakotetaan, on todennäköistä, että turhaudumme tehtävän järjettömyydestä.

Toinen tilanne saattaa aiheuttaa henkilökohtaisen ristiriidan. Jos luonnonsuojelua arvostavalta henkilöltä vaaditaan hänen näkökulmastaan ympäristöä vahingoittavia tekoja työssään jatkuvasti, tai myyjä joka pitää itse myyntityöstä, mutta häneltä vaaditaan kyseenalaisia tai jopa epärehellisiä tapoja myydä,  nämä synnyttävät henkilökohtaisen ristiriidan.

Uuvuttavat työolot

Työolot voivat olla, ja usein ovatkin, syynä työuupumukseen. Esimiestyö on tässä avainasemassa, mutta aina se ei ole kiinni siitäkään. Työympäristö saattaa olla ongelmana (home, kuuma/kylmä, epäsopivat työvälineet tms.), työpaikalla voi olla henkilöstön välisiä klikkejä tai töitä voidaan yksinkertaisesti sysätä työntekijöille liikaa.

Ensimmäiseksi asia kannattaa tietysti ottaa puheeksi työpaikalla, mutta ellei muutosta tapahdu, on hyvä harkita uhraako oman hyvinvointinsa vai pystyykö vaihtamaan työpaikkaa.

Olkoon syy tai tilanne mikä tahansa voidaan todeta, että työuupumuksen kohdalla jonkin on kuitenkin aina muututtava tavalla tai toisella, jotta tilanne saadaan ratkaistua.



Onko uupunut psyykkisesti sairas?

Olen seurannut suurella mielenkiinnolla keskustelua työuupumuksesta ja masennuksesta. Mielenkiintoista nykypäivänä mielestäni on se, että nämä kaksi sekoitetaan iloisesti yhteen kun niistä puhutaan tai kirjoitetaan. Omasta mielestäni nämä ovat kaksi eri asiaa, mutta lääketiede niputtaa ne yhteen, sillä työuupumusta ei luokitella sairaudeksi ja siksi henkilö joka on uupunut (tai masentunut) saa F-tautiluokan diagnoosin, eli tavallaan leiman psyykkisestä sairaudesta joka seuraa loppuelämän tiedoissa. Jos tilanne vielä toistuu, on sanomattakin selvää, että papereissa henkilön psyyke vaikuttaa hauraalta, epätasapainoiselta, sillä diagnooseista ei selviä tilanteen syytä.

Oletetaan vaikkapa, että henkilö on tilanteessa jossa työolot ovat niin sanotusti mahdottomat, jossa henkilöltä vaaditaan vaikka mitä, mutta hänelle ei kerrota etukäteen mitä häneltä vaaditaan. Sen lisäksi harrastetaan kiusaamista, uhkailua sekä pelottelua.

Moni kysyy tässä vaiheessa, miten ihmeessä joku jäisi tällaiseen tilanteeseen, mutta todellisuudessa näitä ihmisiä on – ja paljon. Syitä siihen, miksi he jäävät tällaiseen työpaikkaan on varmasti yhtä monta kuin ihmistä, mutta taustalla lienee aina pelko, matala omanarvon tunne sekä elämäntilanne joka ei kestä lainkaan taloudellista tappiota.

Jos ja kun tällainen ihminen uupuu, hän saa yleensä masennusdiagnoosin, eikä mistään käy ilmi asioiden todellinen laita, eli se, että todennäköisesti kuka tahansa, joka joutuisi vastaavaan tilanteeseen, uupuisi ennemmin tai myöhemmin.  Onko siis oikein, että tällaisissa olosuhteissa uupunut luokitellaan psyykkisesti sairaaksi? Omasta mielestäni ei.

Ratkaisuksi uupunut saa yleensä lääkäriltä saman akuutin hoidon kuin masentunut: sairauslomaa, masennuslääkkeitä ja keskusteluapua. Tämä ei kutienkaan useimmiten auta. Jonkun on muututtava, jotta uupumus väistyy ja se on mahdollista oikeastaan vain, jos tunnistaa mikä uuvuttaa.

Uhka tyhmentää

Vähemmän tunnettu fakta on, että taloudellinen ahdinko ”tyhmentää”. Tällä en halua sanoa, että taloudellisesti epävakaalla pohjalla elävät olisivat tyhmiä, sillä sitä he eivät ole! ”Tyhmentyminen” tapahtuu siksi, että mielemme on rakennettu selviytymistä varten.

Kun koemme uhkaa elämällemme, olkoon se fyysinen, taloudellinen tai minkälainen tahansa asia, jonka voimme kokea uhaksi, aivomme alkavat keskittymään selviytymiseen, eli se ohjaa koko kapasiteetin selviytymisen ratkaisemiseen. Tämä toimintatapa toimi loistavasti, kun olemassaolomme oli vielä riippuvainen ravinnosta sekä fyysisestä koskemattomuudesta. Fyysinen uhka oli yleensä hetkellistä ja ravinnon tai juoman puutteesta johtuva uhka ajoi liikkeelle, etsimään ruokaa ja juomaa, ja oli ohi kun ne löytyivät.  

Nykypäivänä tilanne on toinen. Uhat joita koemme ovat paljon epämääräisempiä ja pysyvämpiä. Joku saattaa kokea jopa maailman tilanteen (sodat, ilmastonmuutokset, saasteet jne.) uhaksi, jolloin uhka ei lakkaa koskaan ja aivot keskittyvät vain selviytymiseen. Mutta miten kukaan voisi keksiä ratkaisun selviytymiseen kun kyse on globaalista uhasta? Se on mahdotonta tehdä yksin, henkilökohtaisesti.

Taloudellinen tilanne on kutienkin monelle paljon tutumpi uhka. Jos rahasta on tiukkaa, ja joutuu pohtimaan joka päivä miten perhe selviää seuraavasta päivästä, viikosta tai kuukaudesta, koko tarmo menee sen miettimiseen, vaikka murehtiminen ei sinällään auta mitään. Joskus tämä pohdinta saattaa tuottaa tulosta, mutta suurimmaksi osaksi se tuottaa vain unettomia öitä ja uupumusta. Näiden seurauksena toimintakyky saattaa heiketä ja siten myös vaikkapa työllistymisen todennäköisyys tai paremman työpaikan toteutuminen.

Tilanne on vaikeasti ratkaistavissa, mutta jo tämän asian tiedostaminen auttaa eteenpäin. Jos tiedostat, että mielesi toimii näin, voit tietoisesti vaikuttaa siihen.

Jos taasen et ole tällaisessa tilanteessa, on hyvä tiedostaa mitä sellaisen henkilön mielessä tapahtuu joka on. Se auttaa ymmärtämään ja voi auttaa auttamaankin.

5 ehdotusta työhyvinvoinnin parantamiseen

Työuupumus maksaa yrityksille ja organisaatioille miljoonia euroja vuosittain, se on sanomattakin selvää. Kuinka suuri summa siitä oikeastaan muodostuu, sen voit laskea vaikkapa Ilmarisen kätevällä laskurilla.

Tässä 5 ehdotusta siihen, miten työhyvinvointia vaalitaan taikka nostetaan

1. Ottakaa työhyvinvointi tosissaan

 Asettakaa työhyvinvointi kriittiseksi menestystekijäksi yrityksen strategiassa. Ilman henkilökuntaa eri ole yritystä. Tämän vuoksi ei mielestäni ole liioiteltua todeta, että henkilökunta on yrityksen tärkein voimavara.

Tämän päivän Suomessa, seuraava ajatus saattaa tuntua radikaalilta, mutta takaan, että se kannattaa: Perustakaa koko organisaation kehittäminen työhyvinvoinnin ympärille – työntekijöiden kanssa.

Vaikka seuraava esimerkki on jo hieman vanha, se on ajankohtaisempi kuin koskaan: Sosiaali- ja terveysministeriön laskelmien mukaan työpanoksen menetyksistä aiheutui Suomen kansantaloudelle vuonna 2012 noin 24 miljardin euron menetykset.

Sairauspoissaolojen osuus summasta oli lähes kolme ja puoli miljardia, työtapaturmien reilut kaksi miljardia ja työkyvyttömyyseläkkeiden kahdeksan miljardia.

Monet tutkimukset osoittavat, että työhyvinvoinnin edistämisestä saatu hyöty on kuusinkertainen panokseen nähden. Tämä tulos muodostuu osittain sairauspoissaolojen sekä henkilöstön vaihtuvuuden ja muiden näihin liittyvien kulujen vähentymisestä.Vielä suurempi tulos muodostuu, jos mukaan lasketaan työntekijöiden innovaatiot työn sujuvuuden parantamiseksi.

2. Taukojen tärkeys

Ruohonjuuritason työntekijät pitävät pääsääntöisesti huolta tauoistaan, mutta entä muut?

Tauot ovat paitsi äärimmäisen tärkeitä jaksamiselle, ne ovat myös erinomaisia tilaisuuksia hyvinvoinnin vahvistamiselle – kunhan ne tapahtuvat yhdessä!

Miten ihanaa onkaan, kun on heti aikaa istua alas esimiehensä tai vaikkapa toimitusjohtajan kanssa keittiössä ja vain jutella, ilman agendaa taikka suurempaa suunnitelmallisuutta?

Jos koko päivä on minuutilleen aikataulutettu, tämä saattaa kuulosta aivan mielettömältä, mutta väitän, että tämä on sitäkin hyödyllisempää ja informatiivista ajankäyttöä, vaikkapa juuri toimitusjohtajalle.

Hän pääsee itse juttelemaan ”kaikkien” työntekijöiden kanssa, kuulemaan ja havainnoimaan minkälainen tunnelma vaikkapa yrityksen taukotiloissa on. Mistä siellä jutellaan, mitä henkilöstölle kuuluu, mitä ajatuksia ja ehdotuksia heillä on.

Työnantaja voitte toki kannustaa lounastauon pitämiseen vaikkapa tarjoamalla lounasseteleitä, mutta vielä parempi olisi, jos lounastaisitte porukalla titteleistä huolimatta.

3. Panostakaa tiimiin

 Tällä en tarkoita tiettyä tiimia, vaan tarkoitan että koko yritys on ikäänkuin tiimi, yhteisö, yhtenäinen porukka. Mutta tätä tiimiytymistä ei luonnollisestikkaan tapahdu, ellei ole yhteisöllisyyttä.

Meille kaikille on tärkeää, että omalla työllä ja työpanoksella on merkitystä. Työtaakka kevenee, kun työtä arvostetaan ja se saa jokaisen myös arvostamaan omaa työpanostaan enemmän, jos arvostusta osoitetaan myös muiden toimesta. Jo tämä nostaa työhyvinvointia uskomattomalla tavalla.

Menestyvimpiä yrityksiä ovat ne, jotka näkevät henkilöstön tärkeimpänä voimavarana ja panostavat tähän ylintä johtoa myöden ja näihin työpaikkoihin riittää halukkaita työntekijöitä.

Jos henkilöstö kokee olonsa turvalliseksi ja työpaikalla on luottavainen, avoin ilmapiiri, jossa työntekijät tuntevat, että voivat ottaa asioita puheeksi esimiesten tai vaikkapa johdon kanssa ja tehdä ehdotuksia, on se kultaakin kalliimpaa.

Tämä avaa mahdollisuuden sille, että sisäisen kilpailun sijasta puhalletaan yhteen hiileen, pohditaan miten itse voidaan auttaa ja olla hyödyksi ja luotetaan siihen, että jos on kysymys tai pulma, vähäpätöinen ja ”tyhmäkin”, se otetaan asiallisesti vastaan ja tarjotaan apua.

Kuulostaa itsestään selvältä, mutta todellisuudessa tällainen ilmapiiri on harvinainen.

4. Tukekaa vapaa-aikaa

 Tyypillisin tapa tukea vapaa-aikaa on tarjota liikunta ja kulttuuriseteleitä. Joillain työpaikoilla saattaa olla myös joukkuelajeja tai illanistujaisia sekä muita yhteisiä tapahtumia.

Nämä ovat loistavia, mutta kaikki työntekijät eivät ole valmiita viettämään vapaa-aikaansa työtovereiden parissa, vaan priorisoivat esimerkiksi perheen. Näin käy helposti jos työntekijällä on esimerkiksi pieniä lapsia.

Siksi olisi tärkeää tukea vapaa-aikaa siten, että työntekijöille tarjotaan heille mieluisia vaihtoehtoja, jotka ihanteellisesti tukisivat yleisellä tasolla myös henkistä ja fyysistä jaksamista.

Liikunta on tähän mitä mainioin, mutta tämän päivän suorittavassa maailmassa rankan työn jälkeen rankka salitreeni ei ole kaikille oikea ratkaisu. Tällöin yin joogan, meditaation tai vaikka luonnossa vietetyn ajan tasapainottava vaikutus voi olla parasta mahdollista vastapainoa työlle. Ne auttavat saamaan kierroksia alas ja vaativan työn mahdollisesti ylivirittyneen mielen hakemaan uudelleen tasapainonsa.

5. Luokaa hyvin öljytty koneisto

 Työn mielekkyys, siitä saatu positiivinen palaute ja arvostus, sekä tieto siitä, että oma työpanos on tärkeä ja hyödyllinen, ovat työhyvinvoinnin peruskiviä, mutta ne eivät merkitse paljoakaan, jos työn järjestely on pielessä.

Turhien rutiinien, työn esteiden tai hidasteiden ja byrokratian poistaminen on tavoittelemisen arvoista, mutta keskustelevassa ja kysyvässä hengessä. Tietyn tehtävän konkari osaa varmasti kertoa oman näkemyksensä siitä, miten näitä asioita voidaan parantaa. Hieman junnumpi vastaavasti osaa tuoda uutta näkökulmaa ja niin edelleen.

Tärkeää on käydä avointa keskustelua näistä jokaipäiväisellä tasolla ja tuoda esiin haasteiden lisäksi onnistumiset, positiiviset asiat ja osoittaa kiitosta ja arvostusta (myös julkisesti) jokaiselle työntekijälle aina kun mahdollista.

Eikä sovi unohtaa toimistokulttuuria jossa alainen on yhtä vapaa kiittämään ja antamaan arvostusta esimiehelleen kuin päinvastoin. Tämä on tapa, joka liian usein unohdetaan viljellä työpaikoilla.

Työhyvinvoinnin ylläpitämistä on tutkittu runsaasti, ja tästä huolimatta valtaosassa yrityksiä tyydytään lähinnä virkistyspäivien ja liikuntaseteleiden tarjoamiseen.

Yrityksen sisäisen kulttuurin muokkaaminen on haastavampaa, aikaavievempää sekä kalliimpaa, mutta panostuksen tuotto, ROI (jos se tällä termillä halutaan ilmaista), on myös moninkertainen muihin toimenpiteisiin nähden.

En siis kysy onko teillä varaa kehittää tätä asiaa, vaan onko teillä varaa olla kehittämättä tätä?

Johtaja kantaa vastuun

Se tunne, kun alaisesi kaaoksen keskellä kertoo, että ratkaisevan tärkeä projekti viivästyy, ja se voi vaarantaa koko asiakassuhteen.. Mikä on reaktiosi?

Seuraako ilmoituksesta räjähdys, kiroilu, stressitason nousu ja hampaiden kiristely vai tyyneys, selkeys ja ajatuksia siitä miten tästä tilanteesta selvitään?

Onko sinulla tässä tilanteessa myös malttia ottaa huomioon, että reaktiosi vaikuttaa uutisen tuoneseen työntekijään ja hänen kauttaan jopa koko työyhteisöön?

Ajattelin itse joskus, että tuollaisessa tilanteessa kukaan ei oikeasti pysty säilyttämään tyyntä ja selkeää mielentilaa. Ajattelin, että toki on sellaisia, jotka säilyttävät tyynen ulkokuoren tai sellaisia jotka eivät vain välitä riittävästi koko hommasta, jotta se hetkauttaisi riittävästi, mutta pidin sitä mahdottomana, että joku oikeasti välittäisi tilanteesta ja tapahtuneesta ja samalla säilyttäisi tyyneen ja selkeän mielentilan.. Olin luonnollisesti väärässä, mutta kesti kauan, ennen kuin ymmärsin sen.

Olin jo melkein unohtanut tämän ajatuksen ja asenteen, ennen kuin törmäsin kauppalehden artikkeliin, jossa aihetta sivuttiin. Jutussa tuodaan esille käsitykseni mukaan FirstBeat mittauksia ajatuksella, että esimiehen työhyvinvointi on avainasemassa hänen alaistensa työhyvinvoinnissa (joka luonnollisesti pitää täysin paikkansa). Siinä käydään lyhyesti läpi meditaatiota ja mindfullnessia ja kerrotaan, että ihmisen pulssin laatu muuttuu hänen stressaantuessaan. 

Tämän voin allekirjoittaa täysin, mutta omasta näkökulmastani, kiinalaisen lääketieteen näkökulmasta. 

Kiinalaisessa lääketieteessä on jo nelisen tuhatta vuotta käytetty pulssidiagnostiikkaa määrittämään ihmisen tilan ja sen, minkälaista hoitoa hän tarvitsee. Meditaatiota ja meditatiivisia harjoituksia, kuten hengitysharjoituksia, on käytetty vähintään yhtä kauan. Ne tosin eivät ole niin mystisiä menetelmiä kuin miltä ne kuulostavat – kuten eivät kiinalaisen lääketieteen hoidotkaan.

Se ei kuitenkaan ole tämänkertainen kirjoituksen aihe, vaan se, mitä niillä voidaan saada aikaan!

Esimies valokeilassa

Esimiehenä olet vastuussa alaisistasi monellakin tapaa. Vähemmän esille tuotu fakta on se, että tuot omalla persoonallasi, omalla mielentilallasi, vahvemman vaikutuksen kuin millään muulla tavalla työyhteisöön jota johdat. Tämä saattaa ensin kuulostaa hassulta, sillä vaikuttavathan työkuorma ja työolot ja kaikki muutkin asiat hyvinvointiin henkilöstön osalta. Kyllä, mutta.. 

Me olemme antropologiesti laumaantuvia, yhteisössä eläviä ja omaa yhteisöä etsiviä olentoja. Haluamme olla yhteydessä toisiin, tarvitsemme yhteyden toisiin ja tarvitsemme yhteisön johon kuulua. Tämän yhteisön sisällä on tyypillisesti hierarkia ja etsimme siitä hierarkiasta moninaisia asioita, mutta tärkeimpinä niistä turvallisuutta ja yhteenkuuluvaisuutta.

Luvuissa on voimaa sanotaan, ja tämä kuvaa hyvin sitä, miksi olemme kehittyneet tällaisiksi. Yksin emme pärjää yhtä pitkälle kuin yhdessä ja siksi kehomme ja mielemme on virittynyt etsimään yhteisöä johon kuulua. Luonnollisesti tämän ominaisuuden vahvuus vaihtelee ihmisestä toiseen ja tätä nykyään etistään yleisellä tasolla mielummin demokratiaa kuin diktatuuria, mutta se on silti perustarpeemme. Näin olemme selviytyneet läpi historian – kuulumalla yhteisöön jossa jokaisella on paikkansa. 

Tuon yhteisön johtajat ovat usein ne, jotka kantavat suurimman vastuun, ja jolle valtaosa haluaa antaa sen vastuun (tietoisesti tai ei). Ja kun annamme vastuun jollekin tällä tavoin, odotamme häneltä suuria, luotamme siihen, että tämä henkilö ”hoitaa homman”, eli pitää meidät turvassa ja yhdessä tavalla tai toisella.

Mitä sitten tapahtuu, kun johtaja, esimies, ei pystykään aikaansaamaan rauhallisuutta ja selkeyttä työyhteisössä? Mitä tapahtuu, kun hän on levoton, ehkä äkkipikainen tai ailahteleva, niin että alaisilla ja muilla työyhteisössä työskentelevillä tulee sellainen tunne, että tämä ihminen ei pysty hoitamaan tehtäväänsä?

Silloin syntyy työ pahoinvointia tavalla tai toisella. Vaikka kyseinen esimies hoitaisi kaikki työtehtävänsä kuten pitää, mutta hänen tunnetilansa, asenteensa ja mielensä olisi stressaantunut, hän tulee väistämättä vaikuttamaan negatiivisesti työyhteisöönsä. 

Mitä asialle sitten voi tehdä? 

Lyyesti sanottuna, jos tunnistat itsessäsi tai läheisessäsi piirteitä jotka kertovat stressaantuneisuudesta josta on vaikea palautua, on aika tarttua toimeen. 

Oireita joita on hyvä laittaa merkille ovat:

  • Univaikeudet, vaikeudet nukahtaa tai vaikeudet pysyä unessa, jatkuvat heräilyt
  • Tunne siitä, että uni ei palauta
  • Tunne siitä, että vapaat ja lomat eivät palauta
  • Ärtyneisyys
  • Mielialanvaihtelut
  • Toistuvat päänsäryt
  • Toistuvat lihasjännitykset ja säryt joille ei ole fyysistä syytä esimerkiksi liikunnan tai työskentelyasennon vuoksi

”Lääkkeeksi” näihin suosittelen harkitsemaan kolmea asiaa: Akupunktiota, meditaatiota sekä ruokavaliota. 

Näiden kolmen asian avulla olen nähnyt monen ihmisen muuttavan elämäänsä hyvin perusteellisella tavalla, joka on todella hankala selittää – jopa niiden toimesta, jotka ovat saaneet kokea sen itse. 

Olen itse kokenut tämän muutoksen, ja silti sen kuvaileminen on vaikeaa, sillä se kuulostaa niin uskomattomalta, että se joka ei ole sitä kokenut, usein epäilee tunteen todenperäisyyttä. 

Olen aloittanut työurani asiakaspalvelun alta, siirtynyt IT-alalta markkinoinnin alalle. Olen jokaisen etapin osalta onnistunut uupumaan ja masentumaan, tehdessäni samat virheet eri kontekstissa ja eri tavalla. Jokaiseen etappiin kuuluu sekä loistavia esimiehiä että surkeita esimiehiä, joilla on puolin ja toisin jokaisella ollut oma vaikutus omaan hyvinvointiini, mutta vastuu hyvinvoinnistani on tietysti ollut aina minulla itselläni. Vastuu omasta hyvinvoinnista on aina viimekädessä henkilöllä itsellään, mutta ympärillä olevat vaikuttavat siihen vahvasti.

Ruokavalio on viimeiset 20 vuotta ollut hyvin hallussa ja fokuksessa,  joka on hyvin tärkeä asia. En silti voinut käsittää miksi olo oli usein niin surkea ja selkäkipuja tiuhaan, vaikka liikuin ja olin hyvässä kunnossa, ja kohtuu nuorikin vielä. Kymmenisen vuotta sitten löysin akupunktion joka auttoi todella paljon, sillä ensin se sai kivut pois ja olon mahtavaksi, mutta ajan mittaan se sai heräämään siihen, mitä keho ja mieli kaipaa. Se sai heräämään siihen, mitä elämässä tulisi muuttaa, jotta elämä olisi mukavampaa. Tämä tapahtui kuitenkin ilman, että akupunkiohoitajani olisi sen enempää kertonut mitä tehdä tai miten toimia. Muutos on tapahtunut itsessäni, syvemmällä tasolla ja tämä on juuri se joka kuulostaa niin uskomattomalta ja jopa mystiseltä, vaikka se ei sitä ole. Viimeisenä mukaan astuu meditaatio jota aloin kunnolla harjoittamaan neljä-viisi vuotta sitten sen myötä kun perinteisen kiinalaisen lääketieteen opinnot (akupunktio) alkoivat.

Meditaation myötä aukesi aivan uusi maailma ja mielen tyyneys sekä selkeys jota on hyvin hankala pukea sanoiksi. 

Tämän selkeyden ja rauhan myötä syntyi uskallus ja päätös karsia elämästä loputkin turhat ja vahingoittavat asiat pois ja lähetä tielle jolla nyt olen, pyrkien auttamaan muita löytämään saman tilan sekä yksilöinä, että työyhteisöinä. 

Jos uskot, että voisin auttaa myös sinua tai työyhteisöäsi, ota yhteyttä, niin keskustellaan lisää! 

Haluan tehdä asiat paremmin

man-2037255_1280Vaikka liikeidea olisikin tiedossa, se on vasta alkua. Sitten viime kirjoittaman olen laskenut, pohtinut, katsonut työvälineiden hintoja ja tietysti haaveillut siitä omasta yrityksestä jolla saisi työllistettyä ihmisiä…

Onneksi laskelmat, suunnitelmat ja työvälineiden hankinta tuntuvat kulkevan aika hyvin suunnitelmien kanssa yhteen. Kuitenkin se, joka saa jatkamaan puurtamista asian parissa on ajatus siitä, että saisi vihdoin olla se työnantaja!

Mieheni kysyikin taannoin minulta kysymyksen, joka saattaa kiinnostaa blogin lukijoitakin; ”Mikä siinä työnantajan roolissa nyt niin ihmeellistä on? Miksi ihmeessä haluat asemaan, jota niin monet muut suorastaan karttavat?!”

Vastaus on sinällänsä yksinkertainen: Haluan tehdä asiat paremmin.

Ai paremmin? Eli miten?

Minä haluan olla se työnantaja, jonka palveluksessa on ilo olla. Minä haluan luoda sen työpaikan, johon on kiva tulla, joka oikeasti välittää ja pitää huolta työntekijöistään ja josta saa sellaista palkkaa jolla elää. Haluan olla sellainen esimies, jota olen itse etsinyt työelämässä (ja kerran saanut kokeakkin, terveisiä vaan Kimmo Pirille!). Sellainen jonka alaisena työntekijä tuntee olevansa arvostettu, ihmisenä kunnioitettu ja osaava, ja ennen kaikkea, että hänellä on omien halujensa ja mielenkiinnon kohteidensa mukaan mahdollisuus kasvaa – joko työntekijänä taikka ihmisenä.

Jotta kunnianhimo ei loppuisi tyystin inhimillisiin tekijöihin, haluan kaiken kukkuraksi vielä pyörittää sellaista firmaa, joka  suosii kotimaista kaikessa missä se on mahdollista ja vielä niin, että luontokin kiittää.

Tässä vaiheessa minua yritetään palauttaa maan pinnalle ja kerrotaan kuinka vaikeaa tämä kaikki on.. 

Onneksi minulla on teini-iästä lähtien toiminut motto joka kuuluu näin:

”Tarvitsemme enemmän ihmisiä jotka erikoistuvat mahdottomaan”

 

Kaikki lähtee haaveesta

Minulla on unelma, ja se unelma on työllistää muita!

Tällaisen unelman kanssa ryhdyin tuumasta toimeen. Otin yhteyttä TE-toimistoon, kunnan yrityskehittäjään ja yritysneuvojaan sekä sekalaiseen seurakuntaan muita vastaavia tahoja.. Vastaanotto oli vähintäänkin erikoinen, kuten haaveenikin.

Yhtä tahoa lukuunottamatta minua kohdeltiin kuin mielenvikaista, ja kerrottiin yksityiskohtaisesti miksi ei ole mahdollista lähteä yrittäjäksi tuolta kantilta. Pitäähän sitä olla liikeidea sekä toimintasuunnitelma johon kaikki nojaa, ja sen lisäksi näiden tulee perustua omaan tietotaitoon jotta yritys voisi menestyä. Kuka nyt perustaisi yrityksen sen perusteella, ettei liikeidea taikka ala olisi tiedossa – ja vain siksi, että saisi työllistää muita? (No.. MINÄ!)

Toki osasin odottaa kummaksuvaa vastaanottoa, mutta en ihan noin negatiivista. Onneksi haaveeni on selkeä, enkä pienestä lannistu.

Onnekseni löytyi taho, joka ei heti tyrmännyt, vaan kuunteli kärsivällisesti kun esitin visioni, tietotaitoni sekä ajatukseni. Terveisiä vaan Vihdin yritysneuvojalle, Pertti Salovaaralle, ja suuret kiitokset!

Tämä mies esitti useamman vinkin, pohtimisen arvoisen asian sekä vaihtoehdon rahoituksesta, verkostoitumisesta ja monesta muusta asiasta, ihailtavalla tietotaidolla. Luonnollisesti näitä asioita pohtiessamme, törmäsimme joka kerta samaan asiaan; Liiketoimintasuunnitelma on välttämätön, jotta pääsee eteenpäin!

Tämän olin jo tiedostanut. Ymmärsin myös vallan mainiosti miksi lähestymistapani saattoi kuulostaa mielenvikaiselta, mutta se ei estänyt lähtemästä liikkeelle tältä kantilta ja yritän hieman valottaa tätä pimeää välähdystä ja sitä, miksi otin yhteyttä esim. kuntaan;

Jotta työllisyys paranisi, pitäisi panostaa enemmän työllistymiseen. Tätä yhteiskunta tukee rajallisesti. Logiikkani (pelkistettynä) menee niin, että yritys voi tähdätä maltillisempaan voittoon, ja runsaampaan työllistämiseen. Ihannetilanteessa tarjottaisiin palvelua joka luo hyvinvointia, henkilökunnalla jonka oma hyvinvointi kasvaa työllistymällä, kohtuullisella palkalla sekä asiallisella työympäristöllä (lue hyvällä esimiestyöllä). Tästä heräsi ajatus, että kunnalla tai alueen TE-toimistolla ehkä olisi jokin ajatus siitä, minkälaisia ihmisiä kunnassa voisi työllistää ja vinkkejä siihen mitä apuja työllistämiseen voisi löytyä. Kumpaakaan ei tuntunut olevan.

Seuraavaksi pohdin, että kun kunnilla tuntuu olevan monia haasteita, niin he ehkä voisivat antaa vihiä siitä minkälaista palvelua/toimintaa tänne Vihdin suunnalle mahdollisesti kaivattaisiin. En löytänyt vinkkejä tähänkään ja ymmärsin samalla kuinka ”hajallaan” kunnan eri tahot ovat, ainakin tässä asiassa. Hieman kömpelösti ilmaistuna ”yritysmaailma”, ”työttömyys maailma” ja ”kuntien haasteiden maailma” ei kohtaa, mikä ei toisaalta ole yllätys. Nämä eri tahot eivät tietojeni mukaan tällä hetkellä keskustele näistä asioista keskenään.

Mutta ei se mitään. Se riitti, että yksi ihminen oli valmis auttamaan hullussa missiossani eteenpäin!

Onneksi liikeideoita alkaa hiljalleen muotoutumaan, vaikka liikeidean lähtökohtana on, että tämä tuleva yritys työllistäisi ihmisiä.

Jos haluat seurata hullua projektiani, kiitän mielenkiinnostasi ja kehotan palaamaan blogiini, sillä aion täällä kertoa projektin etenemisestä. Jos taasen olet joko työtön jolla voisi olla työllistymishaluja taikka joku jolla on vastaavanlaisia hulluja välähdyksiä, olet enemmän kuin tervetullut olemaan minuun yhteydessä! 🙂